スオメンリンナにあるユニークな博物館の閉館
かなり時間が経ってしまいましたが、今回は
Suomenlinnan harvinainen museo suljettiin
スオメンリンナの珍しい博物館が閉館した。
という見出しの2月23日にHSのサイトにアップされた記事を読みます。
Suomenlinnassa neljäkymmentä vuotta toiminut lelumuseo ei aukea enää tänä kesänä. Museo on lopettanut toimintansa.
スオメンリンナで40年間開館していたおもちゃ博物館はこの夏はもはや開館しない。この博物館は事業を終えた。
Museonjohtaja Petra Tandefelt kertoo hautoneensa lopettamispäätöstä pitkään ja hartaasti.
この博物館の館長であるペトラ・タンデフェルトさんは「私たちは長い間、真剣に閉館の決定をあたためていた」と話している。
”Kesä on ihan saamarin rankka”, Tandefelt tiivistää sulun syyn.
「夏はくそ忙しい!」タンデフェルトさんは閉館の理由をこう要約している。
Kahden vuosikymmenen vetovastuu yrittäjänä ja kesät museossa ja museokahvilan tiskin takana alkoivat tuntua liian rankoilta. Kesät menivät töissä ja talvet toipuessa, Tandefelt kuvailee.
起業家として20年間の責任、博物館での夏の日々、そしてミュージアムカフェのレジの後ろで忙しすぎると思い始めた。仕事で夏が過ぎていった、そして冬は健康を回復した。タンデフェルトさんはこう説明している。
Koronapandemian jälkeen Tandefelt huomasi yhtäkkiä horisontin hävinneen. Että lottovoiton osuessa kohdalle hän ei enää haluaisikaan parantaa museota vaan ostaa aution saaren.
コロナ大流行の後、タンデフェルトさんは突然水平線が消えたような気がした。宝くじに当たったら、彼はもうこれ以上博物館を修繕したくなくなり無人島を買うだろう。
Museon perusti vuonna 1985 Petra Tandefeltin äiti, taiteilija ja antiikkikauppias Piippa Tandefelt. Hän kuoli viime kesänä.
この博物館は1985年にペトラ・タンデフェルトさんの母親であり、芸術家であり古物商であるピーッパ・タンデフェルトさんが設立した。彼女は昨年の夏に亡くなった。
Väsymys yrittäjyyteen, äidin kuolema ja museon 40-vuotissyntymäpäivä saivat hetken tuntumaan oikealta sulkemiselle. 58-vuotiaana ehtisi vielä elää kolmattakin elämää tehden jotain muuta, Tandefelt pohtii.
起業への疲れ、母親の死、そして博物館の40周年記念日が、しばらくして閉館が正しいと思わせた。58歳になって、何か他のことをしながら第三の人生を生きる時間がまだあるだろう。タンデフェルトさんはこう考えている。
Ensi kesänä Tandefelt aikoo levätä. Lomailun nimissä hän toivoo, että Suomenlinnan hoitokunta poistaisi talolle ohjaavat tienviitat ajoissa, jotta turistit eivät tulisi taas kurkkimaan verannan ikkunoista sisään.
今年の夏にタンデフェルトさんは休暇を取るつもりである。彼はバカンスのために、スオメンリンナの取締役会が、旅行者がベランダの窓から中をのぞきに来ないように、建物へと案内する標識を早く撤去するように望んでいる。
Museon kokoelmiin kuuluu leluja 1800-luvulta Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
博物館のコレクションに含まれれる玩具は1800年代からソ連の崩壊までのものである。
Leluja ei keräilykohteina arvosteta Suomessa samalla tavoin kuin esimerkiksi Saksassa, Tandefelt harmittelee. Moni museon vakiokävijöistä oli ulkomailta, ja harrastajat olivat hyvin asiaan vihkiytyneitä.
タンデフェルトさんは「フィンランドでは、これらの玩具は例えばドイツと同じくらいにはコレクションの対象としては評価されていない」と不満に思っている。博物館の常連客の多くは外国からだったし、愛好者たちはその事象に非常に専念していた。
Siksi 160-neliöinen museotila täynnä tavaraa tietää paljon töitä vielä museon sulkemisen jälkeenkin.
それゆえ、160平方メートルの博物館のスペースは物で一杯で、博物館が閉館した後もまだ作業がたくさんある。
”Hirveän iso elefantti paloiteltavana tuon kokoelman kanssa”, Tandefelt kuvailee.
タンデフェルトさんは「あのコレクションと一緒に切り刻まれるような恐ろしく巨大な象だ」と表現している。
Kukaan vielä ei tiedä miten kokoelman käy, löytyykö sille uusi näyttelypaikka ja kuka siitä huolehtisi.
このコレクションがどうなるのか、それに新しい展示場所が見つかるか、そして誰がそのめんどうを見るか、まだだれも知らない。
”Vai onko tämä Suomen puusilmäinen kulttuuri niin onnetonta, että joudun myymään sen ebayssa.”
「あるいは、このフィンランドの愚かな人の文化は、それをEbay(ネットオークションを提供する米国の企業)で売却せざるを得ないほど不幸なのか」
Tandefelt toivoo löytävänsä asiantuntijatahon, jonka ammattimaiseen huomaan voisi siirtää rakkaudella kootun kokoelman. Pölyttymään piiloon hän ei kokoelmaa luovuta, ”ei missään nimessä”.
タンデフェルトさんは専門家の団体を見つけ、愛情をもって収集したコレクションをその専門家の安心できる場所にできれば移したいと望んでいる。彼はコレクションをほこりまみれの隠し場所に引き渡さない。「とんでもない」
記事は以上です。
私は2007年、初めてフィンランドを旅行したときに、ヘルシンキ・カードを買ってスオメンリンナにも行きました。映画を見たり、大砲と一緒に写真を撮ったりしながら、半日くらい散策しました。
おもちゃの博物館…あまり記憶に残っていません。行きそびれてしまったのかもしれません。
そう思うと、今回の閉館は、さまざまな事情があるのでしょうが、残念です。